05.04.2019 - Luettu 732 kertaa

Mika Leskinen - tarkkakorvainen teatteriohjaaja

Musiikki ja teatteri? Äänentoisto on minulle ollut aina tärkeä osa teatterityötä. Valo-/videosuunnittelija Tomi Suovankoski  ja äänisuunnittelija Jani Rapo olivat tuoreimmassa näytelmässä (Ateria) jokaisissa harjoituksissa mukana luomassa tilanteita ja sitä maailmaa koko ajan. Äänellä voi todellakin lavastaa teatterissa! 

Mika Leskinen - teatteriohjaaja ja hifisti

Mika Leskinen on ollut Hifistudion asiakkaana vuodesta 2011. Meillä on ollut ilo palvella Mikaa äänentoistoasioissa ja erityisesti Regan hovihankkijana.
Kuten kunnon asianharrastaja, hänellä on tarkka näkemys siitä miltä säilötyn musiikin pitää kuulostaa kun se viedään vinyylin muodossa kotiin. 

Leskinen on pitkän linjan kulttuurivaikuttaja: hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri. Leskisen CV on mittava:  Hän on ohjannut yli 20 näytelmää joista uusin, Okko Leon
"Ateria" esitettiin KOM-teatterissa. Juho Milonoff ja Niko Saarela vetivät huikeat roolisuoritukset tässä hieman absurdissa näytelmässä josta loistavan kritiikin antanut
HS kirjoitti: 

"Mika Leskisen Kom-teatteriin ohjaamassa esityksessä kuvataan kahden hampurilaisbaarin työntekijän Koistisen (Juho Milonoff) ja Meken (Niko Saarela) kautta irrallisia kohtauksia kummankin miehen yksinäisestä kamppailusta. Koistinen on hitaampi, Meke puolestaan ylenee pian vuoropäälliköksi. Miesten suhde värisee koko ajan."

Kävin itse katsomassa ko. näytelmän ja pidin kovasti. Näin äänialan ihmisenä panin merkille näytelmässä käytettyyn äänimaailmaan joka säväytti jämäköillä, dynaamisilla
efekteillään. Hyvin toteutettu äänimaailma tukee ja alleviivaa näytelmän tarinaa ja tunnelmaa ja juuri näin tapahtui tässä näytelmässä. 

Millä laitteilla kuuntelet tällä hetkellä:

"Tuorein hankintani on Rega Brio vahvistin. Pidän kovasti sen äänestä, sanoisin jopa että Brio tuo analogista vinyylin lämpöä jopa CD-levyihin. Testasin myös Marantzin PM-6006 integroitua mutta se ei minua innostanut lainkaan. Palasin takaisin 
Regaan koska se oli äänellisesti selkeästi musikaalisempi ja elävämpi. Hyväksyn jopa Brion tunnusomaisen pienen taustahurinan joka on vahvistimen kuoren koosta johtuva suunnittelevan insinöörin tekemä tietoinen valinta , ei vika.



Kaiuttimina Tannoy Fusion 2. Hankintavuosi 2006. Levarina Regan RP3 jossa rasiana Exact. Rasian hankintaa en ole katunut: levyjen soundi avautui uudelle tasolle. 
CD-soitin on Teac PDH-300 MkIII, joka oli aikanaan hintaluokkansa parhaimmistoa. Tosin hamassa tulevaisuudessa häämöttää Regan Apollo kun päivityksen aika koittaa.
Teacin minikokoinen miniyhdistelmä toimittaa radion virkaa, eli siitä syötän signaalin Brioon. 

Aiemmin ruuhkavuosina Teatterikorkeakoulun ohjaajantyön lehtorina tein joskus 14-16 tuntisia päiviä. Kun tarvitsin rentoutusta ja vastapainoa tälle hektiikalle, järjestin itselleni Levylauantain (ja saunoin Arlan saunassa). Saatoin ostaa helpostikin 4-6 levyä joka
viikonloppu. Minulla on myös mittava valikoima C-kasetteja siis ihan ostettuja sellaisia. Voisinkin tulevaisuudessa harkita kasettisoittimenkin hankintaa.


Mikan Rega RP3 on kovassa käytössä. Exact on ollut mieluisa valinta äänirasiaksi. 

Musiikki ja teatteri? Äänentoisto on minulle ollut aina tärkeä osa teatterityötä. Valo-/videosuunnittelija Tomi Suovankoski  ja äänisuunnittelija Jani Rapo olivat tuoreimmassa näytelmässä (Ateria) jokaisissa harjoituksissa mukana luomassa tilanteita ja sitä maailmaa koko ajan. Äänellä voi todellakin lavastaa teatterissa! 

Mitä Ateriaa edeltäviä  näytelmiä haluaisit nostaa esiin tuotannossasi?  Vuoden  2002 Teatteri Takomo ja Lars Norén:n "Alennus" - jossa Rauno Ahonen, Tommi Korpela ja Tuomas Rinta-Panttila hienosti näyttelivät. Se oli rakas esitys ja Pietu Pietiäisen valollis-äänellinen suunnittelukin oli uutta luovaa. Q-teatterin Rene Pollesch:n "Heidi Hoo ei ole enää täällä töissä" (2006), jossa näyttelivät Pirjo Lonka, Elina Knihtilä ja Mari Perankoski, oli myös esitykselliseltä otteeltaan mieleenjäävä. Hyviä esityksiä on ollut paljon, jokainen ohjaamani esitys on mieleen palatessaan tärkeä ja osa täydentyvää matkaa.

Puheemme kääntyi pohtimaan hifismin olemusta: onko hifistely sitä että kuunnellaan enemmän soundeja eikä niinkään itse musiikkia? ”Musiikistahan tässä on kyse eikä
virheiden bongaamisesta. ”Olen CD-aikakauden kasvatti ja kärsin yhdessä vaiheessa liiallisesta altistumisesta vinyylien virheäänille! Siihen voi todellakin sairastua ja siitä pitäisi pysyä erossa. Mutta kun piru vie
minulla niin tarkat korvat!”
 
Mitä levyjä ottaisin autiolle saarelle:
Juice Leskinen: Minä ja Tauko I
Johann Sebastian Bach: Die Kunst der Fuge (Akademie fuer Alte musik –ryhmän orkesteriversio)
Beatles: White Album
Verneri Pohjola: Bullhorn
Jonna Tervomaa: Ääni

 


Verkkokaupan vastaava
0451272454
mikael/liukkonen//hifistudio/fi

Suosittele tai kommentoi blogia:

Kommentti:  
Nimi:  
Kaupunki:  
Validaatio:   Syötä allaolevaan kenttään tämän lauseen alleviivattu sana.
Vastaus:      
Hyväksyn ehdot:   Hyväksyn ehdot. Tämä lomake kerää tietojasi, jotta voimme käsitellä suosittelun ja/tai kommentin. Suosittelu ja/tai kommentti tulee myös julkisesti näkyville verkkosivuillemme. HifiStudion henkilökunta tarkistaa kaikki kommentit ennen julkaisemista. Hyväksymällä ehdot vahvistat, että olet lukenut ja hyväksynyt tietosuojaehtomme.